1.
Työpäivä kolmen vuoden kuluttua kesällä.
Nainen astuu suuren yrityksen aulaan. Aula on kaunis, suuri ja sen reunoja kiertää suuret puiset pylväät. Ne ovat käsin tehdyt ja niiden muoto saa hymyilemään ja tuntemaan kunnioitusta. Nainen kävelee aulasta vastaanottoon. Hän tiedustelaa taloushallinto-osaston sijaintia. Naisen mielessä käy, miten suuressa yrityksessä on puolensa. Toimistorakennuksen kauniit pinnat ja yleelliset sisustukset herättävät kiinnostuksen yritystä kohtaan. Tässä yrityksessä voi olla muutakin mielenkiintoista, jos sen ulkokuori on näin upea. Nainen miettii, millainen takapiha sellainen yritys. Hän ei ole aiemmin vieraillut yrityksessä, joten hän valitsi ylleen mahdollisimman siistin, mutta mukavan asun työskentelyyn. Tarkastaminen uusien ihmisten kanssa on haasteellista ja mukava olo sisältä käsin ainakin helpottaa omaa suhtautumista tulevaan päivään. Ensimmäiset henkilöt ovat joiden kanssa nainen on tekemisissä ovat siististi pukeutuneita toimisto neitejä ja sekä pukuun sonnustautunut mies, joka toimii taloushallinnon johtajana. Nainen aloittaa tarkastustoimet miehen kanssa. Miehen näkemykset yrityksen tilasta ja nykytilanteesta suhteessa menneisyyteen on mielenkiintoinen. Nainen on jo tutustunut yrityksen aiempiin julkisiin esityksiin, mutta tietää että paljon on vielä opittavaa. Miehen kertoman ja erilaisten dokumentointien kautta, nainen alkaa nähdä yrityksen toiminnan taakse ja muodostaa kuvaa siitä, mitä talossa todellisuudessa tapahtuu. Hän on yllättynyt siitä, miten ensimmäinen silmäys yrityksen tiloihin on antanut hyvän ensivaikutelman siitä, mitä tuleman pitää. Yritys on mielenkiintoinen ja sitä on hoidettu hyvin. Toiminta on miellyttävää ja nainen tietää että yhteistyö voi sujua varsin mutkattomasti. Paljon on kuitenkin vielä opittavaa ja nähtävää, ennen kuin lausunto voidaan antaa. Nainen astuu ulos rakennuksesta, näkee miten aurinko paistaa ulkona. Hän hengittää syvään ulkoilmaa ja hymyilee sille miten kaunista ulkona on.
Nainen astuu suuren yrityksen aulaan. Aula on kaunis, suuri ja sen reunoja kiertää suuret puiset pylväät. Ne ovat käsin tehdyt ja niiden muoto saa hymyilemään ja tuntemaan kunnioitusta. Nainen kävelee aulasta vastaanottoon. Hän tiedustelaa taloushallinto-osaston sijaintia. Naisen mielessä käy, miten suuressa yrityksessä on puolensa. Toimistorakennuksen kauniit pinnat ja yleelliset sisustukset herättävät kiinnostuksen yritystä kohtaan. Tässä yrityksessä voi olla muutakin mielenkiintoista, jos sen ulkokuori on näin upea. Nainen miettii, millainen takapiha sellainen yritys. Hän ei ole aiemmin vieraillut yrityksessä, joten hän valitsi ylleen mahdollisimman siistin, mutta mukavan asun työskentelyyn. Tarkastaminen uusien ihmisten kanssa on haasteellista ja mukava olo sisältä käsin ainakin helpottaa omaa suhtautumista tulevaan päivään. Ensimmäiset henkilöt ovat joiden kanssa nainen on tekemisissä ovat siististi pukeutuneita toimisto neitejä ja sekä pukuun sonnustautunut mies, joka toimii taloushallinnon johtajana. Nainen aloittaa tarkastustoimet miehen kanssa. Miehen näkemykset yrityksen tilasta ja nykytilanteesta suhteessa menneisyyteen on mielenkiintoinen. Nainen on jo tutustunut yrityksen aiempiin julkisiin esityksiin, mutta tietää että paljon on vielä opittavaa. Miehen kertoman ja erilaisten dokumentointien kautta, nainen alkaa nähdä yrityksen toiminnan taakse ja muodostaa kuvaa siitä, mitä talossa todellisuudessa tapahtuu. Hän on yllättynyt siitä, miten ensimmäinen silmäys yrityksen tiloihin on antanut hyvän ensivaikutelman siitä, mitä tuleman pitää. Yritys on mielenkiintoinen ja sitä on hoidettu hyvin. Toiminta on miellyttävää ja nainen tietää että yhteistyö voi sujua varsin mutkattomasti. Paljon on kuitenkin vielä opittavaa ja nähtävää, ennen kuin lausunto voidaan antaa. Nainen astuu ulos rakennuksesta, näkee miten aurinko paistaa ulkona. Hän hengittää syvään ulkoilmaa ja hymyilee sille miten kaunista ulkona on.
2.
”Tänään teen sen. Tästä päivästä lähtien aion olla ekologisempi ja vastuullisempi kuluttaja,” sanon itselleni vetäessäni kulutettuja farkkujani jalkaan. ”Eivät ehkä ympäristöystävällisin valinta”, totean kun katson itseäni peilistä. Mutta epäekologisempaa olisi heittää nämä vaatteet menemään, sanon itselleni kun valitsen lukuisten paitojen joukosta tähän päivään sopivimman. Tuijotan kaapissani olevia pinoja housuja, toppeja, paitoja, huiveja, vöitä ja koruja. Osassa on vielä hintalaput paikoillaan, puoliakaan en ole käyttänyt kuin kerran tai pari. Hetken aikaa tunnen syyllisyyttä. Mutta tänään kaikki muuttuu lupaan itselleni samalla, kun lisään kahvinporoja keittimen suodattimeen. Samalla vilkaisen lämpömittaria; -25 astetta. Tieto saa minut melkein menemään takaisin sänkyyn. Tänään pitäisi vielä kävellä töihin, vaikka omistan autonkin. Tämä on osa uutta elämäntapaani ja vallalla olevaa trendiä; yritän luopua yksityisautoilusta, opetella syömään enemmän kasvispainotteista ruokaa, kuluttaa vähemmän ja ostaa kestävämpiä tuotteita. Katsotaan miten käy.
Pitkin hampain jätän auton parkkiin ja menen tärisemään bussipysäkille. Työmatka kestää tänään puoli tuntia pidempään kuin normaalisti. Lohdutan itseäni, että uusi tapani säästää luontoa ja myös kukkaroani. Töissä lounasaikaan työkaverini lähtevät läheiseen McDonaldsiin. Uusi elämäntapani ei salli syömistä moisessa monikansallisessa ja epäterveellisessä ruokapaikassa, joten kaivan eväsrasian esiin ja syön itse tekemäni salaatin. Ajatus BigMacistä tuntuu houkuttelevalta kun katson vetistä vihersalaattiani. Totean kuitenkin, että pidemmän päälle tämä on minulle hyväksi.
Työpäiväni ei sujunut, kuten piti ja lähden töistä huonolla tuulella. Matkalla bussipysäkille, huomaan kadun varrella uuden vaateliikkeen. Kuin vanhasta tottumuksesta astun sisään unohtaen täysin uuden ”kuluta vähemmän” elämäntyylini. Liike on pieni, mutta tyylikäs ja täynnä jonkin suomalaisen suunnittelijan vaatteita. Nimi ei ole minulle tuttu, sen sijaan olen hyvinkin perehtynyt naapurimaan erinäisiin ketjuliikkeisiin. Hoen päässäni, että vilkaisen liikkeen tarjontaa vain nopeasti. Onhan kuitenkin hyvä olla perillä oman kotimaansa muotoilusta, eikö? Sitten näen sen. Henkarilla roikkuu täydellisin takki, jota olen koskaan nähnyt. Ja kas, se sattuu olemaan minun kokoani. Ennen kuin ehdin edes kunnolla tajuta, seison myyjän kanssa sovituskopin peilin edessä huokailemassa kuinka hyvin takki minulle istuu. Katson takin hintalappua ja meinaan pyörtyä; 500€?! Toisaalta takki on täydellinen muodoltaan ja materiaali tuntuu laadukkaalta. Myyjä on samaa mieltä. Selitän itselleni käyttäväni takkia ainakin seuraavat 10 vuotta ja marssin kassalle. Lisäksi tuen suomalaista muotoilua. Ekologinen elämä alkaa tuntua hauskalta.
Tämän jälkeen suunnistan ruokakauppaan. Tutkin tuoteselosteita ja ladon koriin paljon kasviksia, hedelmiä ja luomutuotteita. Kassalle mennessäni huomaan, että ostoskorini sisältö maksaa huomattavan paljon enemmän kuin normaalisti. Totean kuitenkin, että epäterveellinen ruokavalio tulee vuosien mittaan paljon kalliimmaksi ja maksan mukisematta.
Hauskuus loppuu kun käyn automaatilla. Totean että ekologisena oleminen on ilmeisen kallista. Lupaan itselleni olla tästä lähtien tarkempi rahankäytön suhteen.
Kotiin tullessani raivaan ensimmäiseksi naulakosta pois kaikki vuosien aikana hamstratut halpaketjujen takit ja ripustan uuden löytöni niiden tilalle. Se näyttää hyvältä. Seuraavaksi käyn vaatekaapin kimppuun. Ensin en halua luopua mistään, mutta kun teen ensimmäisen vaikean päätöksen, huomaan olevani valmis luopumaan lähes kaikesta. Kaiken vähänkään kelvollisen laitan myyntiin huuto.nettiin ja loput lahjoitan SPR:lle. Kaappini näyttää yhtäkkiä omituisen tyhjältä. Mutta samalta minusta tuntuu levolliselta ja vapauttavalta.
Herään hitaasti pehmeässä vuoteessa. On valoisaa ja ei palele. Kaikki on hyvin vaaleaa. Meditoin päivän ensimmäiset 20 minuuttia. Syön porkkanan tai muun helposti valmiin aamupalan, josta ei aiheudu tiskiä. Ei ole kiirettä ja olen valmis lähtemään ulos. Ulkonakin on lämmin. Menen bussilla metsään. Matkalla bussille sekä bussissa saan tarkkailla ihmisiä, mutta minun ei tarvitse ottaa kontaktia keneenkään. Kaikki ovat erilaisia ja heillä on omat erityiset pienet tapansa, jotka erottavat heidät toisistaan.
Linja-auton kuljettajalla on hieno, tavallisuudesta poikkeavan värikäs silkkipaita, vaikka hän ei olekaan maahanmuuttaja, vaan keski-iän ylittänyt viiksekäs suomalaismies.
Yleisessä metsäpuistossa lapset keräävät käpyjä. Tuoksuu mänty ja muu sellainen kuiva metsä. Päivän työni on yhdessä luottotyötoverini kanssa kerätä tietoa _____sta metsässä ja kirjoittaa siitä raportti, jonka pohjalta myöhemmin ideoimme _____ ja teemme esityksen koko työryhmälle. Sopivan pituisen työpäivän jälkeen palaan kaupunkiin ja menen tunniksi tai pariksi auttamaan _____a _____ssa. Sitten palaan kotiin ja _____ yhdessä _____n kanssa _____. Jonain toisena iltana kävisin uimassa tai pitkällä lenkillä.
